Bibi oli pieni sininen vene. Yö oli pehmeä. Kuu oli pyöreä ja kirkas. Bibi halusi pienen seikkailun. "Olen rohkea," sanoi Bibi. "Voin mennä. Voin nähdä."

Dot ankka hyppäsi sisään. "Kvaak, kvaak. Tulen minäkin," sanoi Dot. Gus lokki lensi yläpuolella. "Syöksy, syöksy. Minä opastan," sanoi Gus. "Olemme rohkeita. Olemme ystävällisiä. Menemme hitaasti. Menemme turvallisesti," he sanoivat.

Vesi meni suih-suah. Bibi meni keik-keik-keik. Airot menivät tip, tip, tip. "Soudamme, soudamme, soudamme," lauloi Dot. Tähdet tekivät hopeisen polun. Kuu teki unisen valotien.

He ohittivat korkeat vihreät kaislikot. Pieni kala kurkisti. "Hei, pieni," sanoi Bibi. Ujo rapu heilutti pientä saksiaan. "Hei, hei," sanoi Dot. Majakka kaukaisella saarella välkkyi. Välkähdys, välkähdys. "Selviämme," sanoi Gus.

He saavuttivat hiekkaisen mutkan. Hiekka oli lämmintä ja kultaista. He löysivät sileän simpukan. He löysivät punaisen lehden. He kuuntelivat aaltoja. Ssss, ssss, ssss.

"On aika mennä kotiin," sanoi Bibi. "Kyllä," sanoi Dot. "Kyllä," sanoi Gus. Takaisin he menivät. Tip, tip, tip. Keik, keik, keik. Suih, suah, ssss.

Satama oli hiljainen. Taivas oli iso peitto. Tähdet iskivät silmää. Kuu haukotteli. "Olimme rohkeita. Olimme ystävällisiä," sanoi Bibi. "Olemme kotona." Dot käpertyi veneessä. Gus tuki siipiään. Hyvää yötä, pieni vene. Hyvää yötä, rohkeat ystävät. Hyvää yötä, pehmeä meri.