Oli kerran Aasi, jonka Isännällä oli myös Sylikoira. Tämä Koira oli suosikki ja sai paljon taputuksia ja ystävällisiä sanoja Isännältään, sekä valikoituja herkkuja tämän lautaselta. Joka päivä Koira juoksi tapaamaan Isäntää, leikkisästi pomppien ja hyppien ylös nuolemaan hänen käsiään ja kasvojaan.

Kaiken tämän Aasi näki suurella tyytymättömyydellä. Vaikka hänet ruokittiin hyvin, hänellä oli paljon työtä. Lisäksi Isäntä tuskin koskaan kiinnitti häneen huomiota.

Nyt kateellinen Aasi sai päähänsä typerän ajatuksen: voittaakseen Isäntänsä suosion, hänen täytyi toimia kuin Koira. Niinpä eräänä päivänä hän jätti tallinsa ja kalahti innokkaasti taloon.

Löydettyään Isäntänsä istumasta illallispöydässä, hän potki kavioillaan ja hihkuen tyhmästi, hyppeli iloisesti pöydän ympäri, kaataen sen samalla. Sitten hän asetti etujalkansa Isännän polviin ja työnsi kielensä esiin nuollakseen Isännän kasvoja, kuten hän oli nähnyt Koiran tekevän. Mutta hänen painonsa kaatoi tuolin, ja Aasi ja Isäntä vierivät yhdessä rikkinäisten astioiden sekaan pöydältä.

Isäntä oli erittäin hälmistynyt Aasin oudosta käytöksestä. Hän kutsui apua, ja se herätti pian palvelijoiden huomion. Kun nämä näkivät vaaran, jossa Isäntä oli kömpelön eläimen takia, he ajoivat Aasin takaisin talliin. Siellä he jättivät hänet suremaan typeryyttä, joka oli tuottanut hänelle vain Isännän epäsuosion.