Haikara käveli juhlallisesti puron varrella. Hänen silmänsä tarkkailivat kirkasta vettä, ja hänen pitkä kaulansa sekä terävä nokkansa olivat valmiina nappaamaan todennäköisen herkkupalan aamiaiseksi. Kirkas vesi kuhisi kaloista, mutta mestari Haikaraa oli vaikea miellyttää sinä aamuna.

"Ei pikkukaloja minulle", hän sanoi. "Tällainen niukka ruoka ei sovi Haikaralle."

Nyt hieno nuori Ahven ui lähelle.

"Ei todellakaan", sanoi Haikara. "En edes vaivautuisi avaamaan nokkaani mihinkään tuollaiseen!"

Kun aurinko nousi, kalat jättivät matalan veden rannan läheltä ja uivat alas viileisiin syvyyksiin kohti keskustaa. Haikara ei nähnyt enää kaloja, ja hyvin iloinen hän oli lopulta saadessaan aamiaiseksi pienen Etanan.