Kettu keksi eräänä päivänä suunnitelman huvittaakseen itseään Haikaran kustannuksella, jonka oudolle ulkonäölle hän aina nauroi.

"Sinun täytyy tulla aterioimaan kanssani tänään", hän sanoi Haikaralle, hymyillen itsekseen tempusta, jonka hän aikoi tehdä. Haikara hyväksyi ilolla kutsun ja saapui ajoissa ja hyvin nälkäisenä.

Illalliseksi Kettu tarjoili keittoa. Mutta se oli tarjoiltu hyvin matalaan vadiin, ja kaikki mitä Haikara saattoi tehdä oli kostuttaa nokkansa kärki. Hän ei saanut tippaakaan keittoa. Mutta Kettu latki sen helposti, ja lisätäkseen Haikaran pettymystä teki suuren näytöksen nautinnosta.

Nälkäinen Haikara oli hyvin tyytymätön temppuun, mutta hän oli rauhallinen, tasapainoinen kaveri eikä nähnyt hyötyä hermostumisesta. Sen sijaan ei kauan sen jälkeen hän kutsui Ketun aterioimaan luokseen. Kettu saapui täsmällisesti sovittuun aikaan, ja Haikara tarjoili kala-aterian, joka tuoksui hyvin houkuttelevasti. Mutta se tarjoiltiin korkeassa kannussa, jossa oli hyvin kapea kaula. Haikara saattoi helposti päästä käsiksi ruokaan pitkällä nokallaan, mutta kaikki, mitä Kettu saattoi tehdä, oli nuolla kannun ulkopuolta ja haistella herkullisuuden tuoksua. Ja kun Kettu menetti malttinsa, Haikara sanoi rauhallisesti:

"Älä tee temppuja naapureillesi, ellet kestä samaa kohtelua itse."