Kettu, uituaan joen yli, pääsi tuskin rantaan, missä hän makasi uupuneena kamppailustaan nopean virran kanssa. Pian hyttysten parvi laskeutui hänen päälleen. Kuitenkin hän makasi hiljaa, sillä hän oli vielä liian heikko karkottamaan niitä.

Siili sattui kulkemaan ohitse. "Anna minun karkottaa hyttyset", hän sanoi ystävällisesti.

"Ei, ei!" huudahti Kettu, "älä häiritse niitä! Ne ovat ottaneet jo kaiken, mitä niihin mahtuu. Jos karkotat ne pois, toinen ahne parvi tulee!"