Koira, jolle teurastaja oli heittänyt luun, kiiruhti kotiin palkintonsa kanssa niin nopeasti kuin vain pääsi. Kun hän ylitti kapean sillan, hän katsoi alas ja näki itsensä heijastettuna hiljaisessa vedessä kuin peilissä. Mutta ahne Koira luuli näkevänsä todellisen Koiran kantamassa luuta, joka oli paljon suurempi kuin hänen omansa.

Jos hän olisi pysähtynyt ajattelemaan, hän olisi tiennyt paremmin. Mutta sen sijaan, että olisi ajatellut, hän pudotti luunsa ja hyppäsi Koiraa kohti jokeen, vain löytääkseen itsensä uimasta turvaan rannalle. Lopulta hän onnistui raahautumaan ulos, ja kun hän seisoi surullisena ajatellen hyvää luuta, jonka hän oli menettänyt, hän tajusi, kuinka suuren virheen hän oli tehnyt.