Oli kerran köyhä talonpoika nimeltä Rapu, joka ajoi kahdella härällään puukuorman kaupunkiin ja myi puut lääkärille kahdella taalerilla. Kun rahat laskettiin hänelle, lääkäri sattui istumaan pöydässä, ja kun talonpoika näki, kuinka hyvin lääkäri söi ja joi, hänen sydämensä alkoi kaivata vastaavaa, ja hän olisi mielellään ollut lääkäri myös. Niinpä hän jäi seisomaan hetkeksi, ja vihdoin kysyi, voisiko hänkin tulla lääkäriksi. "Voi kyllä," sanoi lääkäri, "se hoidetaan pian." "Mitä minun täytyy tehdä?" kysyi talonpoika. "Ensinnäkin osta itsellesi aapinen, jossa on kukko kannessa; toiseksi, muuta kärrysi ja kaksi härkääsi rahaksi ja hanki itsellesi vaatteet ja kaikki muu, mitä lääkärintyöhön kuuluu; kolmanneksi, maalauta itsellesi kyltti sanoilla: 'Minä olen Tohtori Tietäväinen,' ja naulaa se ovesi päälle." Talonpoika teki kaiken, mitä hänelle oli kerrottu.

Kun hän oli tohtoroinut ihmisiä jonkin aikaa, mutta ei kauan, rikkaalta ja mahtavalta herralta varastettiin rahaa. Sitten tälle herralle kerrottiin Tohtori Tietäväisestä, joka asui tietyssä kylässä ja jonka täytyi tietää, mitä rahoille oli tapahtunut. Niinpä herra antoi valjastaa hevoset vaunuihinsa, ajoi kylään ja kysyi Ravulta, oliko hän Tohtori Tietäväinen. Kyllä, hän oli, Rapu sanoi. Silloin herra ilmoitti, että hänen oli tultava mukaansa ja tuotava varastetut rahat takaisin. "Voi kyllä, mutta Grete, vaimoni, täytyy tulla myös." Herra suostui ja antoi molempien istua vaunuihin, ja he kaikki ajoivat yhdessä.

Kun he saapuivat aatelismiehen linnaan, pöytä oli katettu, ja Rapua käskettiin istumaan ja syömään. "Kyllä, mutta vaimoni Grete myös," hän sanoi, ja hän istuutui hänen kanssaan pöytään. Ja kun ensimmäinen palvelija tuli hienon ruoan kanssa, talonpoika tönäisi vaimoaan ja sanoi: "Grete, tuo oli ensimmäinen," tarkoittaen, että se oli palvelija, joka toi ensimmäisen ruokalajin. Palvelija ajatteli kuitenkin hänen tarkoittavan: "Se on ensimmäinen varas," ja koska hän todella oli sellainen, hän pelästyi ja sanoi ulkona tovereilleen: "Tohtori tietää kaiken; meidän käy huonosti, hän sanoi, että olin ensimmäinen." Toinen ei halunnut mennä sisään ollenkaan, mutta hänet pakotettiin. Niinpä kun hän tuli sisään ruoka-annoksensa kanssa, talonpoika tönäisi vaimoaan ja sanoi: "Grete, tuo on toinen." Tämä palvelija pelästyi yhtä lailla, ja hän pääsi ulos niin nopeasti kuin suinkin pystyi. Kolmas ei pärjännyt paremmin, sillä talonpoika sanoi jälleen: "Grete, tuo on kolmas." Neljäs joutui kantamaan sisään ruokalajin, joka oli peitetty, ja herra käski tohtoria näyttämään taitonsa ja arvaamaan, mitä kannen alla oli. Siellä oli todellakin rapuja. Tohtori katsoi lautasta, ei tiennyt, mitä sanoisi, ja huusi: "Ah, köyhä Rapu." Kun herra kuuli sen, hän huusi: "Siinä se! Hän tietää sen; hänen täytyy myös tietää, kenellä rahat ovat!"

Tämän kuultuaan palvelijat näyttivät hirveän levottomilta ja tekivät merkin tohtorille, että he halusivat hänen astuvan ulos hetkeksi. Kun siis hän meni ulos, he kaikki neljä tunnustivat hänelle varastaneensa rahat ja sanoivat palauttavansa ne mielellään ja antavansa hänelle suuren summan kaupan päälle, jos hän ei ilmiantaisi heitä, sillä muuten heidät lähetettäisiin vankilaan. He johtivat hänet paikkaan, jossa rahat olivat piilotettuina. Tähän tohtori oli tyytyväinen ja palasi saliin, istuutui pöytään ja sanoi: "Herrani, nyt etsin kirjastani, missä kulta on piilossa." Viides palvelija kuitenkin hiipi uuniin kuulemaan, tietäisikö tohtori vielä enemmän. Mutta tohtori istui paikallaan ja avasi aakkoskirjansa, käänsi sivuja edestakaisin ja etsi kukkoa. Koska hän ei löytänyt sitä heti, hän sanoi: "Tiedän, että olet siellä, joten sinun on parempi tulla ulos!" Silloin uunissa oleva kaveri luuli tohtorin tarkoittavan häntä, ja täynnä kauhua hyppäsi ulos huutaen: "Tuo mies tietää kaiken!" Sitten Tohtori Tietäväinen näytti herralle, missä rahat olivat, mutta ei sanonut, kuka oli varastanut ne, ja sai molemmilta puolilta paljon rahaa palkkioksi, ja hänestä tuli kuuluisa mies.